Main menu

You are here

Kosketusviestejä ja yhteistä rytmiä

Kosketusviestejä ja yhteistä rytmiä

Lapsi aistii elämää, haistaa, maistaa, kokeilee.  Keho hyppii innosta,  jalat pistää juoksuksi kun on tylsää,  lapsi on aikuista taitavampi ilmeiden lukija.  Ja kuitenkin me aikuiset yritämme aina sanoilla tavoittaa lapsemme. Koulu istuttaa lapsen paikoilleen ja vaatii kuuntelemista.

Murkku mörähtelee omiin oloihinsa, kun vanhempi haluaisi kuulla mitä kuuluu. Tai kikattelee kavereiden  kuvia chatissä.  Miten lähestyä, miten saada muitakin vastauksia kuin ”ihan kiva”.

Lapsi tarvitsee läsnäoloa, vieressä, kuulolla, lähellä.   Voimme  helposti  nähdä ja ilmaista ilman sanoja, kun olemme vierellä, läsnä. Tavaksi voi ottaa vierekkäin löhöilyn  ja reippaan liikunnan.  Silloin aukeaa myös tila puhua – kuulla.

 Lapsi aistii  tuoreesti, oppii aisteillaan. Lapsi oppii ulkoisilla aisteilla ympäristöä, sisäisillä aisteilla itsestään ja reaktioista ja tunteistaan. Sosiaaliset aistit opettavat  yhteiselämää ja liittää meidät muihin, esim. peilisolujärjestelmät ovat myötätunnon oppimisen perusta.    Puhe tarvitsee tuekseen kokemusta.

Viestimistä on helppoa oppia leikin avulla, yhteisen toiminnan  hetkissä.

 Lapsen hermosto kehittyy ja oppii , tarvitaan aktiivista touhua ja palauttavia hetkiä.  Niitä voi opetella yhdessä aikuisen kanssa. Lapset kehittyvät suhteessa, yhteydessä toisiin.  Ulkopuolelle sulkeminen, väistäminen ja erottaminen ovat ihmislapselle pahoja paikkoja. Aikuisen tehtävä on yhdistää ja korjata, tuoda yhteen.

Tähän ei tarvita akateemisia taitoja,  jakamalla aikaa syntyy samatahtista elämää. Yhteisen rytmin ja tunteiden soinnuttaminen tapahtuu ihan tavallisessa elämässä.   Sanatonta viestintää, ilmeitä eleitä kosketusta - niilläkin siirretään taitoja ja tietoja, ne  ovat osa kulttuuria.

Mihin olemme unohtaneet kosketuksen?  kysyy lastenpsykiatri Jukka Mäkelä (THL).

Taina Kinnunen  kertoo kirjassaan ”Vahvat yksin, heikot sylityksin”  tutkimuksistaan suomalaisen kosketuskulttuurin synkästä historiasta.

Olisiko meidän opeteltava koskettamaan ?  Luonnolliseti , rennosti ja kunnioittaen.