Pari sukupolvea sitten, ennen 1960-lukua suomalainen yhteiskunta selvisi yhtenäisin, kollektiivisin ponnistuksin. Sen jälkeen kylän, suvun ja perheen merkitys väheni ja edettiin kohti 1980-luvun yksilön ja minä-kulttuurin aikaa. Seuraavina vuosikymmeninä oli yleistä nostaa yksilön tarpeet itseisarvoksi. Tämä hyper-individualismi näyttäisi johtaneen laajaan yksinäisyysepidemiaan. Jopa itsekkyyden arvostamiseen. – Kuitenkin kaipaamme kipeästi myötätuntoa, nähdyksi tulemista ja lauman turvaa. Tarvitsemme tähän toisiamme.
”Ilo kasvaa jakaen suru kevenee puhellen.” Yhteys muihin ihmisiin on syntymästä asti meille tärkeä. Eipä ole ihme, että etsimme taas porukoita, laumaa, kaveria.
Miten tässä hetkessä säilytämme yksilön ainutkertaisuuden arvostamisen ja opimme uudelleen yhdessä elämistä? Vaalimmeko turvaverkkoa? Kannustammeko katsomaan ympärille ja opettelemaan kaveritaitoja. Kuulummeko jo haliheimoon?
”Ota lapsi syliin.” Lapsen aivot tarvitsevat sitä lastenpsykiatri Jukka Mäkelän mukaan. Syli rauhoittaa aivoja ja suojaa niitä liioilta virikkeiltä.
”Sylissä pito on keinoista väkevin, koska silloin rauhoittavia viestejä kulkee aivoihin useita kanavia pitkin. Kenties tärkein elementti on kosketus. Kosketusaistimukset kulkevat aivoihin ja sydämeen aivan omia, erityisiä kanavia pitkin eikä mikään muu voi korvata kokemusta kosketuksesta. Hyvä, lempeä kosketus viestii suojaa ja antaa aivoille signaalin, että nyt voi rauhoittua”
Yksi hali on yksi syli
Halin mitta: Yksi hali on yksi syli. Syli on vanha mitta, joka on sama kuin matka kämmenestä kämmeneen kädet vaakasuorana, joka on noin 1,8 metriä. Syli on siis käsien ja rinnan välinen tila. Kun kiedot kädet toisen ympäri ja niin otat syliin. Emeritaprofessori Lea Pulkkinen avaa lapsen hyvinvoinnin edellytyksiä kirjassaan” Lapsen hyvinvointi alkaa kodista”. Hän kertoo sylin olevan suure, joka kuvaa sosiaalista alkupääomaa. Sillä voidaan arvioida lapsen suvun ja perheen antamaa perintöä, lapsi saa sen lahjana omasta yhteisöstään. Hän ehdottaa kysymään ” kuinka moni aikuinen on valmis käyttämään aikaansa ja energiaansa osallistuakseen lapsen hoivaamiseen ja kasvatukseen.” Kuinka monta syliä on avoinna?
Halaaminen auttaa aina”, sanoi Edda-ekaluokkalainen, kun häneltä kysyttiin halaamisesta. Keskustelu jatkui pari vuotta vanhemman siskon kanssa: ”Sitten toinen tietää, että sinä tykkäät siitä. Se on halivoimaa”.
Puhutaanko halaamisen tarpeesta,? Halamisen välttämättömyydestä, sen hyödyistä, vaikeudesta ja opettelun mahdollisuudesta. Halipysäkki kertoo halaamisen voimasta. Miten se auttaa sinua tulemaan nähdyksi ja kuulluksi, tuntemaan itsesi hyväksytyksi. Puhumme halaamisesta vakavasti, pilke silmäkulmassa.
Haalaamisen salaisuus on kunnioittavassa kosketuksessa. Halaaminen lisää myötätuntoa, iloa ja luottamusta. Halaaminen voi lievittää kipua ja ahdistusta, auttaa kasvamaan ja tukee sosiaalisuutta.
Halaaminen on hyvä venyttely – ja kumartamisharjoitus, jossa saa tukea toiselta. Halaaminen tuo mielihyvää ja rohkaisee, – parempi halata kuin humaltua!
”Halaaminen on huolenpitoa, joka kietoo hetkeksi turvavaipan sisään”, lukee muistikirjassani kymmenen vuoden takaa.
” Toukasta perhoseksi” -harjoitus on turvavaipan kietomista. Se on kapaloimisleikki. Taittelemme huovan huolella pikkutoukan ympärille. Asetamme huovan lattialle vinoneliöksi, jossa oikea nurkka käännetään toukan päälle ensin. Sitten huovan alanurkka asetetaan jaloille ja viimeksi vasen nurkka päällimmäiseksi. Myös kädet jäävät peiton sisään. Huovasta muodostuu toukan kotelo. Toukka saa nyt jäädä kasvamaan tiiviiseen suojaan. Pari viimeistelee toukan kotelon lempein taputuksin ja paineluin. Kun toukalle luetaan runo perhosesta, se alkaa kuoriutua hitaasti. Kun kotelosta kuoriutunut toukka onkin kasvanut perhoseksi, jäämme hetkeksi ihastelemaan sitä. Luettelemme tuttuja perhosen nimiä tai keksimme omia ja päästämme perhosen lentoon. Sitten onkin aikuisen vuoro päästä kapalointiin. Roolit vaihtuvat.
Halipysäkillä saa myönteisen kokemuksen kosketuksesta. Turvallinen kosketus luo mielihyvää ja vahvistaa suhdetta. Lapsi innostuu osaamisestaan ja vastavuoroisuus vahvistaa. Aikuinen saa luvan leikkiä ja vaihtaa roolia. Turvallinen kosketus vahvistaa .
Tänä kesänä olen jättänyt usein kengät kuistille ja kulkenut pihassa paljain varpain. Kokemuksesta tiedän, että jalanpohjat vahvistuvat nopeasti kestämään pienet epätasaisuudet tai karhean hiekan. Tosin lämmintä nurmikkoa tai hiekkakäytävää ei ole vielä ollut tarjolla kovin paljon, säät on vaihdelleet. Kyllähän kylmä ja kosteakin maa tuo ihokosketuksen ja vapauden tunteen, mutta nautintoa ei jatku yhtä pitkään. Märkä ja kylmä maa ei houkuta jatkamaan. Eikä ainakaan asettumaan pidemmäksi aikaa.
Merenrannalla kävely on luksusta paljain jaloin. Vesirajassa tai kuivalla hiekalla jalka saa vahvistavaa liikettä runsain mitoin. Mielikuvanakin rannalla käveleminen tuo vapauden tunteen.
Ja onhan tiedetty, että paljain jaloin kävelyllä on useita hyötyjä sekä keholle että mielelle. Jo vuosia on markkinoille tullut paljasjalkakenkiä ja niiden hyödyistä olemme jo tietoisia. Varpaille on tilaa ja jalka on vapaa liikkumaan.
Silti paljain jaloin kävely on eri asia. Ihokosketus maahan mahdollistaa maadoittumisen.
Luonnossa paljain jaloin kävely, erityisesti nurmikolla tai hiekalla, voi vähentää stressitasoa, alentaa kortisolihormonitasoja ja edistää rentoutumista. Tätä kutsutaan usein ”maadoittumiseksi” tai ”earthingiksi”, ja sen uskotaan auttavan kehoa purkamaan ylimääräistä energiaa ja tasapainottamaan hermostoa.
Maadoittumisen on osoitettu mm. edistävän unen laatua ja normalisoivan kehon vuorokausirytmiä.
Jotkut tutkimukset viittaavat siihen, että kosketus maaperän mikrobeihin voi vahvistaa immuunijärjestelmää. – Maadoittuminen on myös sähkölaitteista tuttu termi. Se suojaa ja turvaa laitteen toimintaa. Mutta ihmiskehossa maadoitus tai maadoittuminen eli grounding tai earthing on kehon yhdistämistä suoraan maan pinnan hienovaraiseen sähköenergiaan. Maadoittumisessa keho vastaanottaa maan negatiivisia ioneja. Ne tasapainottavat kehomme sähköistä varautumista, vähentävät vapaiden radikaalien määrää ja tukevat hyvinvointia monin tavoin. Hermostohan on sähköinen toimijamme ja hyötyy maadoittumisesta. Oma juttunsa on sitten maapallon magneettikentät ja maan luonnolliset sähköiset prosessit, niistä muualla.
Nykyään eristämme itsemme tehokkaasti maan energiasta asumalla rakennuksissa, käyttämällä kumia ja muovia eristeenä esim kengissä. Puukin eristää, vaikka tuntuukin mukavalta paljaissa jaloissa.
Jos olet kävellyt vasta vähän paljain jaloin, aloita varovasti. Valitse sopivia alustoja välttääksesi haavoja, infektioita tai kuumia pintoja.
Tarkasta jalkasi säännöllisesti vaurioiden tai ärsytyksen varalta.
Paljain jaloin kävely voi olla yksinkertainen ja luonnollinen tapa parantaa yleistä hyvinvointia ja terveyttä. Aisti ja nauti! Kuuntele kehoasi!
Olen saanut ohjaus- ja hoitotyössäni huomata, että moni herkkä ihminen ihastuu shindoon. Shindo resonoi herkkyydessä helpommin. Erityisherkkyys auttaa aistimaan ja kuuntelemaan kehoa. Erityisherkän vahvuudet helpottavat shindon omaksumista ja tukevat siten sen soveltamista. Shindo sopii kaikille, jotka reagoivat herkästi jäätymällä tai turvautuvat tunteiden piilottamiseen ja miellyttämiseen.
Suorittajakin voi olla matkalla itsensä kohtaamiseen, jos malttaa pysähtyä oman kehon äärelle lempeisiin harjoituksiin. Shindosta on apua jokaiselle kiinnostuneelle.
Erityisherkkyys on hermostollinen ominaisuus ja liittyy neurodiversiteettiin, aivojen monimuotoiseen toimintaan. Se liittyy asioiden syvälliseen käsittelyyn ja herkkään reagointiin. Erityisherkkä aistii vivahteita ja kuormittuu virikkeiden runsaudesta.
Erityisherkkyyttä on käsitelty viime aikoina paljon, siitä löytyy asiantuntevaa kirjallisuutta ja tietoa runsaasti. Oletkin varmaan tutustunut asiaan. (Esim Elaine Aron, Tiia Ojala, Åsa Vikman, Heli Rantala etc). Keskitynkin kuvailemaan shindoa, tai tarkemmin Kuratomi Jomon-Shindoa.
Shindo voi auttaa, jos tunnistat seuraavia ominaisuuksia itsessäsi tai läheisissäsi:
Olet aistiva, empaattinen ja analysoiva, kaikki kanavat auki yhtä aikaa. Kuormitut helposti ympäristön ja sisäisistä virikkeistä.
Shindo voi lievittää stressiä, jännityksiä ja ylivireystilaa. Se tasapainottaa kehoa ja tunteita. Se maadoittaa ja rauhoittaa. Siinä kuunnellaan kehon omia tuntemuksia ja toimitaan niiden mukaan. Shindossa on usein meditatiivinen ja rauhoittava ilmapiiri.
Eläydyt vahvasti, olet tunneherkkä ja usein itsekriittinen.
Shindo on lempeää ja hyväksyvää. Se tukee itsemyötätuntoista sisäistä puhetta. Se voi helpottaa emotionaalisten kokemusten käsittelyä kehotyöskentelyn avulla.
Olet tunnollinen ja päätöksenteko voi olla vaikeaa.
Shindo voi antaa omaa rauhaa, itsetuntemusta ja luottamusta. Se voi antaa vaihtoehtoja valintoihin ja vähentää väärintekemisen pelkoa.
Jomon-Shindosta
Shindoon kuuluu lempeä ja rakkaudellinen asenne itseä ja muita kohtaan sekä kunnioittava, myönteinen kosketus. Hengityksellä on tärkeä ohjaava merkitys, se johtaa kehoa avautumaan ja palautumaan. Tunteen aistiminen ja irti päästäminen ovat oleellista shindossa, ei tekninen taito tai suoritukset.
Kuratomi Jomon-Shindon avulla voit auttaa itseäsi ja läheisiäsi oppimaan kehotuntemusta, löytää syvemmän yhteyden itseesi, purkaa ylivireyttä ja kuormittumista. Jomon-Shindo harjoitukset tasapainottavat hermostoa ja tunteita sekä tukevat mielen ja kehon vuoropuhelua. Löydät luonnollisen ja lempeän tavan vapauttaa jännityksiä ja tasapainottaa hermostoa.
Harjoituksilla tuetaan energian virtausta meridiaaneissa eli energiakanavissa. Mitä paremmin sähköiset impulssit kulkevat hermostossa viestiä vieden, sen paremmin energia kulkee ja voimme paremmin fyysisesti, henkisesti ja tunnetasolla.
Pikkusiili pahoittaa mielensä, kun tunne ja tarve ovat ristiriidassa. Halipula vaatii hoitoa, mutta mistä ratkaisu piikikkään siilin pulaan?
Meillä jokaisella on hetkemme, jolloin haluamme halausta piikeistä huolimatta. Tarvitsemme myötätuntoa juuri silloin eniten, kun vähiten sitä ansaitsemme. Kuka näkee sen, kun tunne juuttuu kurkkuun ja ympäristö ei ymmärrä?
Halipysäkin äiti-siili tunnistaa tarpeen ja osaa hoivata pikkusiiliä myötätuntoisesti piikkisen selän myötäsuuntaan. Lempeästä kosketuksesta voi kehkeytyä jopa oikea halaus. Piikit eivät olekaan esteenä, kun selkää on silitelty huovan suojassa.
Niinpä myös pikkusiili oppii antamaan äidilleen hellyyttä silittelemällä. Ja yhteinen halaus palkitsee molempia. Halaukseen tarvitaan kaksi.
Julkaistu
Jomon kiertovenyttely -taukoja arkeesi
Tämä on yritykseni ymmärtää miksi Kuratomi-menetelmän äärellä alkaa tuntua niin hyvältä. Miksi teen sitä yhä uudelleen. Mikä selittää sitä?
Usein kuultu kommentti ja omakohtainen kokemus kertovat, että Jomon-Shindon harjoituksissa on helppo pysähtyä. Pysähtyminen suo tauon arjen virtaan. Harjoitus on kuin pieni suvanto, joka muistuttaa oman hyvinvoinnin tarpeesta.
Jomon-Shindo ja koko Kuratomi metodi on japanilaiseen perinteeseen nojaava kehonhuoltomenetelmä. Japanilaisen kulttuurin mukaan meridiaanit ovat kehonkäsityksen peruselementti, jossa elämän energia Ki/Qi virtaa. Se ei helposti avaudu länsimaisen kulttuurin käsitteissä kasvaneelle. Se on kuin vieras maku, jota pitää ensin maistaa, että tietää miltä se minun suussani maistuu. Sitten voi alkaa biokemiallisesti eritellä aistimuksiaan.
Itämaisen ihmiskäsityksen ja filosofien ajattelun mukaan olemme kokonaisuus. Meillä on energia, joka pitää elämää yllä. Prna, Qi, Ki tai miten sitä eri tavoin kutsutaan. Elämän energiaa ylläpitää kaikki se mikä tukee elämää. Elämän henki, voima, sielu. Kukin voi ajatella miten itse parhaiten ymmärtää. Jomonissa lähdetään holistisesta ajattelusta, mutta se ei ole sidottu uskontoon tai filosofiaan. Siksi yritys ymmärtää ja sanoittaa sitä voi olla myös seuraavanlainen:
Jomon asennoissa keho kiertyy sisäiseen spiraaliin. Jomon-asentoon asettumisen jälkeen kehon ja mielen rentouttamisen, passiivisen hellittämisen aikana tapahtuu liikettä lihaskalvoissa. Se tuntuu venytyksenä. Lihaskalvokerrokset liukuvat eri suuntiin, pysyvät näin joustavina. Liikkumisen ja hermotoiminnan kannalta nämä ovat tärkeitä tapahtumia.
Faskia-tutkimus on tuonut paljon tietoa lihaskalvojen merkityksestä. Ikivanha ajatus staattisesta sidekudoksesta avartuu hienovaraiseen kehon kokonaisvaltaiseen ymmärrykseen. Todennäköisesti paljon on vielä tutkimatta, ymmärtämättä.
Jomon täydentää shindo-venyttelyn perusasentoja runsain variaatioin. Jomon-venyttelyn idea on syntynyt Shindo-menetelmän kehittäjän sensei Kuratomin ihastellessa japanilaisen Jomon -kulttuuriaikakauden arkeologisia löydöksiä. Hän tutki aikakaudelle tyypillisiä saviruukkujen koristeita, jotka olivat erityisen kierteisiä. Tämä muotokieli viehätti sensei Kuratomia. Vahvan tiedon ja intuition ohjaamana sensei oivalsi dna-ketjujen kierteisyyden olevan viite kehon muihinkin rakenteisiin.
Kun elämän energian avulla pidämme itsemme pystyssä ja uhmaamme painovoimaa, Jomon-Shindon palauttava vaikutus perustuu vastustamisen hetkelliseen lopettamiseen, taukoon. Autonominen hermosto on monitahoinen kehon toimintoja ylläpitävä verkosto, jossa vastakkaiset vaikutukset vuorottelevat. Sympaattisen hermoston aktiivisuus ja parasympaattinen hidastaminen. Elämässä rytmin vaihtelu on tärkeää.
Shindon vaikutus perustuu painovoiman havaitsemiseen ja sen sallimiseen. Jomonin vaikutus kierteisissä asennoissa menee vielä syvemmälle tai toisiin rakenteisiin. Venytyksen ei tarvitse ”tuntua” venymisenä, kierteisyys avaa jumittuneita kalvoja ja vapauttaa hermoratoja.
Tässä piilee asian vaikeus. Olemme suorittajia. Alitajuisesti ja tiedostamattamme suoritamme koko ajan: pidämme itsemme pystyssä, ryhdissä, koossa, liikkeessä, toiminnassa. Autonomisen hermoston sympaattinen osa huolehtii tästä kaikesta. On helpompi havaita liike ja toiminta, vaikeampaa on se, mitä tapahtuu passiivisena. Tässä astumme mielen alueelle. Mitä mielessämme tapahtuu, kun suostumme passivisuuteen? Sisäinen puhe alkaa epäillä, kun pitäisi havainnoida omaa kokemusta, sisäisiä tapahtumia. Tai luottaa että tapahtuu, vaikka mitään ei näy.
Tiedämme kuitenkin, että meillä on ulkoisten aistiemme (näkö, kuulo, maku, haju, tunto, tasapaino) sisäisiä aisteja. Olemme multisensorisia. Itse asiassa ne ovat samoja aisteja (tunto ja liike) aisteja havaitsemme myös sisäisesti. Meillä on lukematon määrä sisäisiin tuntemuksiin erikoistuneita hermosoluja. Hermostomme tuo viestiä aivoillemme. Emme ole tottuneet aistimaan niitä, koska ne ovat autonomisia. Mutta tunnistamme ja voimme opetella tunnistamaan myös sisästä tilaamme. – Mitä, mistä on kysymys!? Puhutaanko mielestä vai kehosta. – Vai kehomielestä?
Voisiko hermoston toimintaa säädellä ? Mitä uuta voimme oppia itsestämme? Voimmeko tasapainottaa päivärytmiä, tauottaa elämää? Ainakin hengityksen avulla voimme välillisesti vaikuttaa autonomiseen hermostoon. Taukojen aikana voimme rauhoittua ja muistaa hengittää hetken tietoisemmin.
Emme me noin vain
voi muuttua
olla aamulla
uudestisyntyneitä ja parempia.
Elä niin kuin oma sointisi
virtaisi sinussa.
Kuuntele kuin kuulisit
sisäisen laulusi
oman äänen.
ja tavoitat oman tapasi soida.
Hyräile sitä hiljaa
opettele olemaan sille uskollinen.
Kun opit kuulemaan
oman hiljaisuutesi äänen
ja tavoitat oman tapasi soida
Kun saat hapuilla
tietämättä minne
löydät itsesi.
Tommy Taberman
Sensei sanoi kerran.: ”Kuuntele sisäistä musiikkiasi.”
Kinesiologisen Aivojumppa-kurssin jälkeen käytin alakoulun luokassani paljon kurssilla oppimiani tasapainottavia, aktivoivia ja rauhoittavia rytmisiä liikkeitä. Lapset pitivät niistä. Päivittäiset toistot vahvistivat vaikutusta, lapset pyysivät itsekin niitä usein.
Liikkeet olivat yksinkertaisia ja opittavia, silti joillekin lapsille esim. ristikäynnin tekeminen rauhallisen kävelyn rytmissä oli alussa hankalaa. Rytmi muuttui, tuli hoppuilua tai toispuoleisuutta. Päivittäiset toistot helpottivat harjoituksen tekemistä. Hermosto sai vahvistusta yhteyksiinsä, lihas- ja tasapainoaistit saivat stimulaatiota.
Nyttemmin olen tutustunut lisää näihin kinesteettisiin ja sensorisiin harjoituksiin. Olen opiskellut asiaa kursseilla lisää, lukenut ja havainnoinut, tutkinut ja saanut ohjausta. Tässä referoin asiaa yleisesti ja yritän kertoa yksinkertaisesti. Lisää yksityiskohtia saa antamistani lähteistä.
Aloitetaan alusta, jo kohdunaikaisista ja pian syntymän jälkeisistä tapamahtumista. Vauva on aloittanut liikeharjoitukset jo kohdussa. Äidin tuntemat vauvan ”potkut” kertovat siitä, että primitiiviset refleksit ovat alkaneet toimia. Aivot ovat kehittyneet vauvan syntyessä jo valmiuteen, mutta aivojen eri osien yhdistäminen on vauvaliikkeiden, hoitavan kosketuksen ja liikeaistimusten varassa. Vauvan automaattisesti tekemät rytmiset liikkeet ovat primitiivirefleksien tuottamia. Jalat ja kädet huitovat ilmaa ja liittyvät mm. pään kääntämiseen alussa, sitten harjoitellaan kääntymistä, huojutaan nelinkontin ennen konttaamiseen lähtöä jne. Kukin refleksi tuottaa omat liikkeensä ja valmistuu seuraavaan vaiheeseen liikkeiden avulla. Ne kehittävät hermoverkostoa ja aivojen välisiä synapseja. Aivojen eri osien yhteistyö käynnistyy. Näin vauva vihdoin oppii kävelemään, kun nämä vauvaliikkeet ovat aktivoineet niskan lihaksia kannattelemaan päätä, harjoittaneet raajojen yhteistyötä pään ja katseen kanssa.
Jos aivot eivät jostain syystä saa kyllin paljon toistuvaa stimulaatiota, refleksi jää päälle sen sijaan että se sammuisi automaattisesti vaiheen valmistuessa. Seurauksena voi olla viivästynyt kehitys, joka voi poistua itsestään aikanaan tai jota voidaan rytmisten liikkeiden avulla kehittää valmiiksi, kun hermoverkosto vahvistuu ja kehitys tasapainottuu. Toisaalta jostain syystä estynyt liikeharjoittelu voi jättää jälkiä arkiseen toimintaan.
” Rytmisissä liikeharjoituksissa saadut kokemukset osoittavat, että tasapainoaistia, kosketusaistia ja kinesteettistä aistia tukevia signaalien jatkuva vaje aiheuttaa vireyden ja tarkkaavuuden ongelmia, jotka korjaantuvat nopeasti rytmisen stimulaation avulla.”
Harald Blomberg
Rymiset liikeharjoitukset auttavat siirtymään lasta vaiheesta toiseen, kun hermosto kehittyy. Nämä alkeelliset liikkeet ovat luonnollisia kehityksen vaiheita. Näitä refleksejä on paljon, tunnetuimpia ja testatuimpia on ehkä Mororefleksi ja Babinsikin refleksi. Lisäksi pelkohalvausrefleksi, joka on stressirefleksi kuten Mororefleksi. Lisäksi esim. tooninen labyrinttirefleksi, symmetrinen tooninen niskarefleksi, tarttumisrefleksi jne. Nämä vaikuttavat kehon sisäiseen yhteistyökykyyn, autonimisen hermoston kehittymiseen, niveliin ja lihaksiin. Liikeharjoittelu vahvistaa hermoverkkojen kautta lihastonusta, hengitystä, ryhtiä, limakalvoja, puhetta.
Keskeneräiset vaiheet voivat jättää kehitykseen häiriöitä. Oireet voivat ilmetä monenlaisina: tarkkaavuuden häiriöinä, passiivisuutena tai yliaktiivisuutena, yhtä aikaa tai eri vaiheissa. Ne vaikuttavat moniin oppimisen edellytyksiin, lukemiseen ja kirjoittamisenkin. Oireet voivat ilmetä myös aistiyliherkkyytenä, tasapaino- tai liikehäiriöinä. Lievinä oireina ilmeneviä häiriöitä ei aina huomata tai ne kompensoituvat itsestään. Toisaalta kompensaatio voi tulla jostain muualta ja esiintyä kehollisina lihaskireyksinä, aistien tai tunteiden alueilla esim. pelokkuutena ja arkuutena tai pelottomana aistialiherkkyytenä. Vain muutamia mainittuna.
Parantavien liikkeiden vaikutus ulottuu kehollisesta tunnetyöskentelystä rytmisiin motorisiin harjoituksiin.
Näihin voi vaikuttaa myös elintavoin esim. ruokavaliolla, kohtuullisella sähköisten laiteiden käytöllä ja tunnetaitoja vahvistamalla.
Oireita, jotka saattavat siis johtua ”pidossa” olevista primitiivireflekseistä , voidaan helpottaa täsmäliikkeillä, kuhunkin oireen mukaan sen kaltaisilla parantavilla liikkeillä, joilla ne vauvanakin poistuvat.
Halipysäkillä aaltoillaan, keinutaan ja sykitään
Halipysäkki-ryhmissä teemme yhdessä näitä hauskoja liikkeitä tarinoiden saattelemina, yleisinä ja toistuvina. Niitä ovat esimerkiksi avaruuskävely, lantion keinuttelu, pitkittäisaallot, meritähtisyke jne. Ryhmän harjoituksista saa vinkkejä myös kotiin tehtäväksi.
Yksityisellä Halipysäkki-ohjauksella, jossa lapsi on oman vanhemman/huoltajan kanssa vastaanotolla etsitään tarkemmin tarvittavat täsmäliikkeet ja ohjeita kotiin, leikillisyyttä unohtamatta.
Pitkään kypsytelty
Olen itse vakuuttunut ja vaikuttunut näistä asioista kokemuksen myötä. Ensisijaisesti 30 vuoden aikana moniammatillisessa yhteistyössä eri oppilaitoksissa peruskoulusta ammattikorkeaan. Opettajan ja rehtorin työssä olen saanut kohdata paljon erilaisia lapsia ja vanhempia. Lisäksi elämänoppia on tullut läheisesti seuraten omia lapsia ja lapsenlapsia, heidän kasvuaan seuraten ja puiden.
Kokemusten tueksi ja ymmärtämiseksi olen opiskellut kehon ja mielen liikkeitä: Kinesiologiayhdistyksen eri kursseilla mm. aivojumppaa, kouluikäisten sensorista integraatiota erityisopettajille-kurssilla, liikuntaleikkikoulu-ohjaajaksi, Shindo meridiaanirentoutusta jo yli 20 vuotta opiskellen ja ohjaten, parantavia liikkeitä aikuisille-kurssilla, NLP Master-kurssilla, logoterapiaa ja työnohjausta. Lisäksi olen saanut ohjausta faskiaterapian näkökulmaan PekkaPolku neuvoista.
Kirjallisuutta on paljon, seuraavat nyt päällimmäisinä:
Parantavat liikkeet, Harald Blomberg
Aivovoimaa – näin vahvistat aivojasi liikkumalla, Anders Hansen
Tunteita päästä varpaisin -kehotietoisuus lapsen ja aikuisen tunnetaitojen tukena, Heli Mäkelä & Tiia Trogen
Istuin ilman jalkoja, tuoli taivaan ja maan välillä – sehän on keinu! Tai kiikku, liekku, lietsu. Kehtokin keinuu.
Historia tuntee monia keinuja ja keinujia. Keinuminen on ollut pidetty vapaa-ajan vieton muoto. Kyläkeinut kutsuivat nuorisoa kisailemaan aisakeinuissa, pidettiin jopa pyörähdyskilpailuja. Myös muualla maailmassa on osattu nauttia keinumisesta. Keinujia on ikuistettu myös kuvataiteessa. Jo antiikin urheilijat keinuivat palautuakseen.
Keinuminen rentouttaa ja rauhoittaa. Keinuessa kokee rauhallisia hetkiä liikkeessä. Liidät ilmassa kuin lintu -ylös alas, eteen taakse, keinu kantaa istujaa. Keinuminen on vaivatonta, kevyttä huvia. Vauhti voi silti kirpaista myös vatsanpohjassa.
Keinuminen vaikuttaa tasapainoon, ravistaa lempeästi. Keinuja ojentaa ja koukistaa käsiä ja jalkoja rytmikkäästi. Jännitys ja rentous vuorottelevat. Keinuminen vaikuttaa kehoon ja mieleen. Liike stimuloi sisäkorvan tasapainoelintä ja saa aikaan hyvän olon tunteen. Pikkuaivot saavat impulssin, joka etenee muuallekin aivoissamme mm. mantelitumakkeeseen, joka vastaa selviytymisestä ja tunnesäätelystä.
Keinun heilahtelu tuo ilon ja onnellisen tyytyväisyyden tunnetta. Tämän voi tunnistaa vauvasta vaariin. Keinuminen nostaa elämäniloa ja tunnelmaa.
Halipysäkillä keinutellaan ilman keinua. Heijaamme kehoa ja annamme kevyen kosketuksen liikuttaa kehoa. Keinuminen on tuttua vauvasta asti. Sanotaan, että kohtu on ensimmäinen keinumme. Palaamme onnelliseen ja rauhalliseen olotilaan.
Keinuttelu on myös hermostomme hoitoa. Joskus käy niin, että vauvojen kehitystä edistävät primitiivirefleksit eivät integroidu vaan jäävät toimintaa vielä lapsen kehittyessä, jopa aikuisuuteen asti. Niiden vaikutukset saattavat haitata oloamme pitkittyessään. Ne voivat esiintyä esim. lihaskireyksinä ja aiheuttaa kipua sekä kulumaa esim. nivelissä.
Tästä lisää seuraavassa postauksessa.
Keinuminen on helppoa ja hauskaa hoitoa. Halipysäkillä siihen liittyy levollinen yhdessäolo, kosketus ja rauhoittuminen. Teemme yhdessä monenlaisia parantavia rytmisiä liikkeitä, joilla hoidetaan mm. pitkittyneitä primitiivirefleksejä – tämä on ns. sensomotorista toimintaa/terapiaa.
Tarinat vievät osallistujia keinumaan lempeillä laineilla (tosin jonkun vene joskus keinuu isomminkin 😉) tai pyörähtelemään pehmeänä pullataikinana. Keinuttelu antaa meidän olla hetken vauvan onnellisessa olossa tai herättää uusia tapoja helliä.
Olitpa iso tai pieni, keinuminen luo hyvää mieltä.
Restoratiivinen lähestymistapa on tuttu mm. vertaissovittelusta. Siinä on kyse ristitiitojen sovittelumenettelystä, jossa ihmissuhteet, tunteet ja tarpeet otetaan huomioon. Restoratiivinen lähestymistapa korostaa kohtaamiseen, keskusteluun ja yhteistyöhön perustuvaa myönteistä prosessia, jossa pyritään ymmärryksen.
Stressitilaa voisi ehkä verrata sisäiseen ristiriitaan, joka vaatii sovittelua. Se vaatii muutoksia elämäntapaan ja asenteeseen. Voisi hakea palauttavaa tapaa toimia neuvotellen ristiriitaa aiheuttavien tekijöiden välillä. Rauhanneuvottelua itsensä, erilaisten puoliensa ja tarpeidensa välillä. Neuvottelut vaativat neutraalia tilaa ja kuuntelua. Sovittelu vaatii siis itsensä kuuntelua, kehon ja mielen tuomien huomioiden kuuntelua.
Lepotila ja kehollisten restoratiivisten menetelmien käyttäminen antavat mahdollisuuden hiljentyä kuuntelemaan omaa oloa ja tilaa sovitteluneuvotteleille.
”Yhdessä sovittua käytöksen muutosta tuetaan ja sopimuksen pitämistä seurataan”
– Omien sisäisten löytöjen ja ratkaisujen toteuttaminen ja niihin sitoutuminen voi saada tukea myös ulkopuolelta omasta yhteisöstä. Sisäinen rauhanneuvottelija voi saada seurantaansa lempeää tukea vertaisistaan. Tuki voi olla myös sanatonta, kehollista, hoitavaa tukea. Se voi myös olla yhteinen kehonhuoltohetki ryhmässä, kaverin kanssa yhteistä energiaa jakaen.
Shindo menetelmät tuovat konkreettisen tilan keholle ja mielelle pysähtyä itsensä äärellä.
Shindon otsikon alle kertyy joukko erilaisia restoratiivisia ja hoitavia tapoja. Shindon kuudesta meridiaanivenytyksestä on vuosien saatossa versonnut joukko hoitavia kehonhuoltomuotoja, jotka ovat kaikki Kuratomi metodia. Metodi on nimetty kehittäjänsä Kazuko Kuratomin mukaan. Menetelmässä on hyvinvointia tukevia itsehoitoja, aktivoivia ja rauhoittavia sarjoja. Menetelmä on myös laaja ja monipuolinen hoitomenetelmä, jossa tasapuolinen ja vertainen kohtaaminen toteutuu kunnioittavan kosketuksen ja läsnäolevan, intuitiivisenkin vuorovaikutuksen tukemana.
Kuratomi metodin ytimessä on lempeys, kuuntelu ja kunnioittava kosketus.
Kuratomi metodi on hyvin restoratiivista sanan laajimmassa merkityksessä.
We use cookies to ensure that we give you the best experience on our website. If you continue to use this site we will assume that you are happy with it.
