Vaikka en enää aivan hirveästi halipysäkeistä muistakaan, muistan kuitenkin kuinka hauskaa oli aina mennä ja tehdä erilaisia tehtäviä yhdessä. Joka kerralla tuntui oppivan jonkin uuden liikkeen jota sitten kotonakin tehtiin paljon. Jokaisen shindo-liikkeen jälkeen olikin aina onnistunut olo kun sai jotain niin kivaa ja hienoa tehtyä yhdessä.
Kuukävely oli aina yksi lempiliikkeistäni, sillä siinä yhdistyi hauska yhdessä tekeminen ja rentoutuminen. Sen avulla oppi myös ihan huomaamatta ryhmätyötaitoja.
Leikissä on kaikki mahdollista, leikki avartaa ja keventää arkea. Leikki tuo uusia näköaloja, se on kokeilua ja uusia ehdotuksia arjen keskellä. Leikki on tutkimista. Leikki on sydämen tilaan asettumista.
Leikissä voi
hassutella
ihmetellä
kääntää asiat nurin perin
kokeilla
hullutella
heittäytyä
yllättyä
oivaltaa
Leikkisä ihminen on vapaa säännöistä ja laeista. Leikki on kevyttä huvia.Hänelle aika on halpaa.
Erik H. Erikson
”Famu, leikitäänkö taas shindo-kurssia?” kysyi lapsenlapsi tullessaan. Kysymys ilahdutti ja hämmästytti. Olimmeko joskus leikkineet sellaista, mietin. Olimme toki venytelleet yhdessä, tehneet varvashoitoja ja pötkötelleet kylki kyljessä. Olin kai maininnut shindostakin, ainakin aikuisten kanssa keskustellessamme. – Tämä oli lapsen luova kutsu leikkiin, jota voisimme siis jatkaa!
Huitziga : Leikki on sellaisenaan puhtaasti loogisen ja fyysisen toiminnan yläpuolella. Leikki on arkisten tarpeidemme ulkopuolella, mutta leikki tuo mielekkyyttä. Leikki on vapaata toimintaa, joka valloittaa ilman tavoitteita.
Emme lopeta leikkimistä, koska vanhenemme. Vanhenemme,koska lopetamme leikkimisen.
George Bernard Shaw
Isoisäni oli leikkisä. Hän leikki meidän lastenlasten kanssa. Hän asettui lattialle ajelemaan pikkuautoilla tai lähti luistelemaan eläkeikäisenäkin. Hän tuli vastaan portille ja sanoi:” Kukas se sieltä tulee”. Se ei ollut kysymys, kyllä hän minut tunnistaa, mietin lapsena. Vaan se oli ilahtuneena lausuttu tervehdys! Leikkisyys oli silta sukupolvien välillä. Sitä kieltä ymmärsin. Naapurin lapsetkin hakivat häntä ulos leikkimään kuin vertaistaan.
Kuka saa leikkiä? Kuka osaa leikkiä?
Aikuisuuteen liitetään vakavuutta ja totuuden etsintää. Aikuisuus on myös rutiineja, kontrollointia ja sääntöjä. Leikki taas on vapaa säännöistä ja normeista. Leikki on näiden ulkopuolella. Leikkiin ei kuulu järjen ääni. Leikki ylittää arjen, leikki valloittaa, se vapauttaa mielikuvituksen.
Leikissä voi olla omat säännöt ja leikinlait.
Leikkisyys on lähellä flow- kokemusta, se vie hetkeksi realiteettien ja rajoitusten ulottumattomiin.
Leikki on taiteen esiymmärrystä.
Pelit, kisailu, unelmointi ovat aikuisten leikillisyyttä. On jopa hienoa mennä luovuuskurssille tai osallistua leikkimielisiin tempauksiin. Aikuisten oikea tieteellinen tutkimuskin voi olla leikkiä, luovaa kokeilua.
Aikuinen osaa leikkiä, mutta se sisältää riskejä. On siis otettava riski leikkiin. Kun aikuinen asettuu leikkitilaan ja höllentää vähän kontrollin tarvettaan, hän saattaa onnistua leikkimään. Hän saattaa siirtyä aikuisalueeltaan lapsen alueelle, yhteiselle tontille. Lapsi saattaa auttaa lainaamalla tutkimusvisiiriään tai mahdollisuuspleksiään. Niillä pääsee kokeilemaan taas myyttisiä matkoja, pilvilinnoja tai syvyyssukellusta : minä olen, minä osaan, minulla on!
Tiede etsii selitystä ja vastausta arvoitukseen, taide yrittää kestää sen tosiasian, ettei mitään lopullista vastausta ole”
Pia Tafdrup, tanskalainen kirjailija
Leikki on yleismaailmallinen ilmiö. Kaikkialla ja kaikissa kulttuureissa leikitään. Sanotaan jopa, että leikki luo kulttuuria. Vai onkohan leikki ollut jo ennen kulttuuria?
Leikki ei olekaan väline, vaan leikki luo leikkiä ja se on olemassa itsensä takia. Leikki on synnynnäinen perustoiminto. Puhutaan myös leikkivietistä. Sanotaan aikuisen kadottaneen leikkiviettinsä, kun hän ei leiki. Rämettynyt leikkivietti on vaarallinen. Mutta leikki on enemmän kuin vietti.
Leikki on myös tapa lähestyä asioita ja toimintoja. Se on vapaaehtoista vuorovaikutusta. Leikki on viesti: eleitä, liikettä, puhetta ja ymmärrystä siitä, että leikimme yhdessä.
Aikuinen katso leikkiä ylhäältä ja määrittelee sen siitä kulmasta.
Aikuisen on helpompi nähdä leikin opettava puoli. Se voidaan nähdä maailmaan valmistavana toimintona ja pedagogisesti hyödyllisen. Leikin avulla saavutetaan tavoitteita. Leikki on tällöin väline.
Leikki luo tilaa kokeilla ja valita.
Lapsi ei leiki saadakseen tuloksia tai oppiakseen taitoja, joita hän on myöhemmin tarvitseva. Lapsi elää leikissä ja edistää leikkiä sopivaan muotoon, jotta se voi jatkua. Lapsi leikkii, jota leikki jatkuisi.
Leikki tuottaa mielentilan, josta saa iloa. Kaikki toiminta, joka muuttaa tapaamme aistia todellisuutta synnyttää iloa. – Olemassaolo riittää!
Yhteinen leikki luo sosiaalisen me -ilmiön. Leikkijät saavat vauhtia siitä, että ovat yhdessä. Osapuolina voi toki olla muutkin kuin ihmiset. Lapsi voi leikkiä mielikuvitusolioiden tai ihmeilmiöiden kanssa. Lapselle ei tarvitse opettaa leikkiä. Leikkitilaan voi hypätä missä ja milloin vain. Aikuisen siirtymä tapahtuu viiveellä vaihteet rasahdellen. Alue on kapea aikuistilan kontrollin ja leikkitilan verhon välissä, josta voi tähystellä molempiin suuntiin. Siinä pitää huolehtia, että oma ilmaisu on neutraalia ja salliva leikkijöille. Jos aikuinen ei osallistu, aikuisen tärkeäksi tehtäväksi jää huolehtia siitä, ettei kukaan jääleikin ulkopuolelle.
Leikin aloitus tai eteneminen vaatii joskus neuvotteluja, niitä tehdään me-puheella. Aina ei tarvita edes sanallista neuvottelua, lapset muuttavat eleitä, rytmiä ja toimia ja muut ymmärtävät se uudeksi suunnaksi.
Oletko seurannut leikkejä, joissa lapsilla ei ole yhteistä kieltä, mutta leikki sujuu. Lapset viestivät monin tavoin? Katse ja kädetkin puhuvat.
Leikkijät välittävät leikki- ja tunneviestejä. Leikkijät soinnuttavat viestejään yhteiseen leikilliseen kokemukseen. Yhteinen ymmärrys lisää hyvinvointia. Yhteinen leikki kehittää leikkijöitä, lapsia ja aikuisia.
Yhteinen leikki lataa itseään ja luo yhteistä energiaa. Ryhmä saa voimaa omasta toiminnastaan ja kukkii yhdessä.
Leikki auttaa hahmottamaan uusia asioita.
Tutustuminen uusiin asioihin ja ihmisiin sujuu luonnikkaasti leikin avulla. Leikki voi tukea sosiaalisuutta ja tukee tunnetta, että yhdessä on kivaa. Leikissä voi opetella tunteita ja tilanteita. Uusia käsitteitä ja sanoja putkahtelee huomaamatta.
Leikissä muun muassa opitaan säätelemään omaa toimintaa vaihtuvissa tilanteissa. Leikissä voi oppia tarkkaavuuden ja keskittymisen säätelyä. Voi rohkeasti kokeilla erilaista ilmaisua ja eläytyä virran vietäväksi.
Leikkijällä on lupa olla toinen, joku muu. Leikkijä testailee rooliaan ja kykyjään. Leikkijä tarkastelee tiedostamattaan omaa identiteettiään. Kuka olen, mistä tulen. Keneksi haluan tulla. Leikkijä saa mahdollisuuden kurkistaa avartuviin, uusiin maailmoihin. Leikki on sieluntila, johon ihminen pyrkii.
Halipysäkillä voit liikkua kuin mahtava karhu suolla, isosti ja vahvasti. Olla voittamaton. Tai voit liidellä kuin kevyt perhonen tuulessa. Olla vietävänä. Voi samaistua noloon pikku nalleen, joka häpeissään piiloutuu kuusen alle. Tai ottaa talvitorkut siilin sykkyrässä.
”-Mikä sä oot, työn ohjaaja?? – Miten sä voit ohjata toisten työtä?”
Työnohjauksen käsite herättää kummeksuvia kysymyksiä monissa. Jos se on vierasta, sitä pitää selitellä monilla esimerkeillä.
Se on vapaaehtoista oman työn äärelle pysähtymistä.
Työnohjaus antaa itselle tilaa ja aikaa tarkastella omaa työtään ja toimintansa.
Työnohjaus on paineen purkamista tai pitkäjänteinen oman työn tarkastelun prosessi.
Se auttaa näkemään avarammin, se antaa luvan olla tunteva ihminen.-Työnohjaukseen annettu aika on pieni pysähtyminen oman työn äärelle katsomaan sitä uudesta näkökulmasta.
Monissa sosiaali- ja terveysalan tehtävissä se on tuttuakin tutumpi rutiini, joka kuuluu työhön.
” Työnohjaus ei ole terapiaa, mutta sen terapeuttisia vaikutuksia ei voi olla huomaamatta”,
sanoo eräs arvostamani seniorityönohjaaja
Työnohjaaja on kuuntelija, joka esittää ne kysymykset, jotka auttavat oivaltamaan uutta omassa työssä:
Voisiko työn vaihtamisen vaihtoehtona olla entistä parempi sitoutuminen?
Onko joskus tarpeen vahvistaa heikentynyttä motivaatioita?
Haluatko tukea ja kannustusta tarttua tärkeään tehtävään?
Etsitäänkö yhdessä hyviä vuorovaikutuksen tapaoja?
Oletko valmis ja paljastamaan parhaat puolesi?
Työnohjaaja on kuin personal trainer, joka ohjaa oivaltamaan oman toiminnan merkityksellisyyden.
Lapsi elää elämää. Hän aistii, haistaa, maistaa ja kokeilee. Lapsi hyppii innosta. Hänen jalkansa eivät pysy paikallaan vaan pistävät juoksuksi, kun on päästävä tutkimaan uusia asioita. Lapsi aistii ympäristöään. Hän tulkitsee herkästi kokemiaan signaaleja, aikuisten ilmeitä, katseita, kosketusta. Aikuisina me kuitenkin alamme jo varhain kasvattaa lapsia sanojen maailmaan. Yritämme tavoittaa kehollaan viestivän ja aistivan lapsen sanojemme kautta. Ehkä ajattelemme, että sanat ovat paras keino kertoa jotain. Sitten kun lapsi menee kouluun, hänet asetetaan hyppimään pyrkivine jalkoineen istumaan paikalleen pulpettiin. Ainoa sallittu viestintä saattaa olla puhumista ja kuuntelemista. Keinot viestiä vähenevä yhtäkkiä.
Murrosiässä nuori opiskelee uutta itseään, myös viestinässä. Sanat eivät ole kasvaneet ilmaisemaan miltä kehossa tuntuu. Kehotietoisuus – yhteys kehon tuntemuksiin – saattaa olla hukassa. ”Mitä kuuluu? – No ei mitään, kuuluu vastaus. Voi olla vaikea ilmaista sellaista mitä ei osaa itselleenkään sanoittaa. Kavereiden kuvien katselu ja niille naureskelu onnistuu paremmin kuin keskustelu aikuisten kanssa. Mitä olisi tunneläheisyys, josta löytyisi oman olon ilmaisua?
Kun lapsi opettelee tunnistamaan tunteitaan ja ilmaisemaan niitä, aikuisen läsnäolo on tärkeää. Aikuinen lähellä kuuntelemassa ja kokemassa voi auttaa sanoittamaan. Lapsen kanssa liikkuminen, hyppiminen, löhöily ja leikkiminen luovat siltaa kokemisen ja sanojen välille. Yhdessä tekeminen luo tilan, jossa on tilaa kokea, kuulla ja puhua.
Yhteisessä hetkessä aistijärjestelmät peilisoluineen rakentavat empaattista myötäelämistä. Lapsi oppii tunnistamaan sosiaalista ympäristöään ja vaikutustaan muihin. Lapsi oppii matkimalla ja seuraamalla. Aikuinen tarjoaa mallin, johon samaistua. Lapsi leikkii ”ikään kuin”-leikeillä. Aikuisen arvostelematon myötäelo opettaa lasta suhtautumaan itseensä ja muihin luottaen ja myötätuntoisesti. Aikuinen voi osoittaa myös kehollaan ja tekemisellään sosiaalista hyväksymistä, mukaan ottamista, rakkautta ja kiintymystä.
Kehollinen yhdessä oleminen ei vaadi kasvatuksellisten teorioiden hallintaa. Aikuinen saa olla aitona ja omana itsenään lähellä lasta viestimällä sanattomasti. Aikuinen antaa turvallisen kokemuksen kontaktista, joka välillä voi katketa, mutta joka palaa uudelleen.
Viestimistä on helppoa oppia leikin avulla, yhteisen toiminnan hetkissä.
Kun lapsen hermosto kehittyy ja oppii, tarvitaan aktiivista touhua sekä palauttavia hetkiä. Niitä voi opetella yhdessä aikuisen kanssa. Lapset kehittyvät suhteessa, yhteydessä toisiin. Ulkopuolelle sulkeminen, väistäminen ja erottaminen ovat ihmislapselle pahoja paikkoja. Aikuisen tehtävä on yhdistää ja korjata, tuoda yhteen.
Yhdessäolon hetkissä syntyy samatahtista elämää. Yhteisen rytmin ja tunteiden soinnuttaminen tapahtuu ihan tavallisessa elämässä. Sanatonta viestintää, ilmeitä eleitä kosketusta – niilläkin siirretään taitoja ja tietoja, ne ovat osa kulttuuria.
Mihin olemme unohtaneet kosketuksen? kysyy lastenpsykiatri Jukka Mäkelä (THL).
Olisiko meidän opeteltava koskettamaan? Luonnollisesti, rennosti ja kunnioittaen.
Osaan rentoutua, mutta en aina ehdi. Arjessa ei huomaa, että hartiat on korvissa koko ajan. Oletko suunnitellut joskus retriittiin osallistumista? Onko vaikea valita, mikä on minulle sopiva kehonhuoltotapa? Venyttely tekisi hyvää, mutta kaikki lihakset kiristää.
Jos nyökyttelit lukiessasi ja tunnistit väittämät, voisi Shindosta olla apua.
Siirrämme usein asioita eteenpäin, vaikka tiedämme tarvitsevamme niitä NYT. Ryhtyminen on vaikeaa. Kun suhtaudut armollisesti itseesi, voit löytää pienen hetken huokaista – ja huomata että jo se helpottaa oloa.
Lomalle suunnitellaan rentoutumista tai viikonloppuna otetaan iisisti. Rentoutuminen on kuitenkin helpompaa, kun sitä tekee vähän jatkuvasti. Se on kuin lihastreeni, jokainen toisto tukee edistymistä. Kun sitä kaikkein eniten tarvitset, on se silloin kaikkein vaikeinta!
– Voit opetella huokaisemaan pitkin päivää vain pienen ajatuksen ja lihasten rentouttamisen ajaksi. Kokeile hellittää vaikka 30 sekuntia!
Shindo-kokonaisuus on rentoutus- ja kehonhuoltomenetelmä. Se auttaa kehoa pysähtymään, palautumaan ja rentoutumaan. Hiljentyminen ja rauhoittuminen auttavat myös kuuntelemaan itseä.
Kehon rentouttava relaksaatio tähtää suoraan muutoksiin hermostossa ja sisäerityksessä. Keskittymällä lihaksiin ja antamalla niiden rentoutua saamme autonomisen eli tahdosta riippumattoman hermoston tasapainoon. Tämä tasapainottaa hormonituotantoa, jonka seurauksena sekä psyykkinen ja että fyysinen hyvinvointimme paranevat.
Säännöllinen rentoutuminen parantaa aivojen suorituskykyä ja muun kehon hyvinvointia.
