Kinesiologisen Aivojumppa-kurssin jälkeen käytin alakoulun luokassani paljon kurssilla oppimiani tasapainottavia, aktivoivia ja rauhoittavia rytmisiä liikkeitä. Lapset pitivät niistä. Päivittäiset toistot vahvistivat vaikutusta, lapset pyysivät itsekin niitä usein.
Liikkeet olivat yksinkertaisia ja opittavia, silti joillekin lapsille esim. ristikäynnin tekeminen rauhallisen kävelyn rytmissä oli alussa hankalaa. Rytmi muuttui, tuli hoppuilua tai toispuoleisuutta. Päivittäiset toistot helpottivat harjoituksen tekemistä. Hermosto sai vahvistusta yhteyksiinsä, lihas- ja tasapainoaistit saivat stimulaatiota.
Nyttemmin olen tutustunut lisää näihin kinesteettisiin ja sensorisiin harjoituksiin. Olen opiskellut asiaa kursseilla lisää, lukenut ja havainnoinut, tutkinut ja saanut ohjausta. Tässä referoin asiaa yleisesti ja yritän kertoa yksinkertaisesti. Lisää yksityiskohtia saa antamistani lähteistä.
Aloitetaan alusta, jo kohdunaikaisista ja pian syntymän jälkeisistä tapamahtumista. Vauva on aloittanut liikeharjoitukset jo kohdussa. Äidin tuntemat vauvan ”potkut” kertovat siitä, että primitiiviset refleksit ovat alkaneet toimia. Aivot ovat kehittyneet vauvan syntyessä jo valmiuteen, mutta aivojen eri osien yhdistäminen on vauvaliikkeiden, hoitavan kosketuksen ja liikeaistimusten varassa. Vauvan automaattisesti tekemät rytmiset liikkeet ovat primitiivirefleksien tuottamia. Jalat ja kädet huitovat ilmaa ja liittyvät mm. pään kääntämiseen alussa, sitten harjoitellaan kääntymistä, huojutaan nelinkontin ennen konttaamiseen lähtöä jne. Kukin refleksi tuottaa omat liikkeensä ja valmistuu seuraavaan vaiheeseen liikkeiden avulla. Ne kehittävät hermoverkostoa ja aivojen välisiä synapseja. Aivojen eri osien yhteistyö käynnistyy. Näin vauva vihdoin oppii kävelemään, kun nämä vauvaliikkeet ovat aktivoineet niskan lihaksia kannattelemaan päätä, harjoittaneet raajojen yhteistyötä pään ja katseen kanssa.
Jos aivot eivät jostain syystä saa kyllin paljon toistuvaa stimulaatiota, refleksi jää päälle sen sijaan että se sammuisi automaattisesti vaiheen valmistuessa. Seurauksena voi olla viivästynyt kehitys, joka voi poistua itsestään aikanaan tai jota voidaan rytmisten liikkeiden avulla kehittää valmiiksi, kun hermoverkosto vahvistuu ja kehitys tasapainottuu. Toisaalta jostain syystä estynyt liikeharjoittelu voi jättää jälkiä arkiseen toimintaan.
” Rytmisissä liikeharjoituksissa saadut kokemukset osoittavat, että tasapainoaistia, kosketusaistia ja kinesteettistä aistia tukevia signaalien jatkuva vaje aiheuttaa vireyden ja tarkkaavuuden ongelmia, jotka korjaantuvat nopeasti rytmisen stimulaation avulla.”
Harald Blomberg
Rymiset liikeharjoitukset auttavat siirtymään lasta vaiheesta toiseen, kun hermosto kehittyy. Nämä alkeelliset liikkeet ovat luonnollisia kehityksen vaiheita. Näitä refleksejä on paljon, tunnetuimpia ja testatuimpia on ehkä Mororefleksi ja Babinsikin refleksi. Lisäksi pelkohalvausrefleksi, joka on stressirefleksi kuten Mororefleksi. Lisäksi esim. tooninen labyrinttirefleksi, symmetrinen tooninen niskarefleksi, tarttumisrefleksi jne. Nämä vaikuttavat kehon sisäiseen yhteistyökykyyn, autonimisen hermoston kehittymiseen, niveliin ja lihaksiin. Liikeharjoittelu vahvistaa hermoverkkojen kautta lihastonusta, hengitystä, ryhtiä, limakalvoja, puhetta.
Keskeneräiset vaiheet voivat jättää kehitykseen häiriöitä. Oireet voivat ilmetä monenlaisina: tarkkaavuuden häiriöinä, passiivisuutena tai yliaktiivisuutena, yhtä aikaa tai eri vaiheissa. Ne vaikuttavat moniin oppimisen edellytyksiin, lukemiseen ja kirjoittamisenkin. Oireet voivat ilmetä myös aistiyliherkkyytenä, tasapaino- tai liikehäiriöinä. Lievinä oireina ilmeneviä häiriöitä ei aina huomata tai ne kompensoituvat itsestään. Toisaalta kompensaatio voi tulla jostain muualta ja esiintyä kehollisina lihaskireyksinä, aistien tai tunteiden alueilla esim. pelokkuutena ja arkuutena tai pelottomana aistialiherkkyytenä. Vain muutamia mainittuna.
Parantavien liikkeiden vaikutus ulottuu kehollisesta tunnetyöskentelystä rytmisiin motorisiin harjoituksiin.
Näihin voi vaikuttaa myös elintavoin esim. ruokavaliolla, kohtuullisella sähköisten laiteiden käytöllä ja tunnetaitoja vahvistamalla.
Oireita, jotka saattavat siis johtua ”pidossa” olevista primitiivireflekseistä , voidaan helpottaa täsmäliikkeillä, kuhunkin oireen mukaan sen kaltaisilla parantavilla liikkeillä, joilla ne vauvanakin poistuvat.
Halipysäkillä aaltoillaan, keinutaan ja sykitään
Halipysäkki-ryhmissä teemme yhdessä näitä hauskoja liikkeitä tarinoiden saattelemina, yleisinä ja toistuvina. Niitä ovat esimerkiksi avaruuskävely, lantion keinuttelu, pitkittäisaallot, meritähtisyke jne. Ryhmän harjoituksista saa vinkkejä myös kotiin tehtäväksi.
Yksityisellä Halipysäkki-ohjauksella, jossa lapsi on oman vanhemman/huoltajan kanssa vastaanotolla etsitään tarkemmin tarvittavat täsmäliikkeet ja ohjeita kotiin, leikillisyyttä unohtamatta.
Pitkään kypsytelty
Olen itse vakuuttunut ja vaikuttunut näistä asioista kokemuksen myötä. Ensisijaisesti 30 vuoden aikana moniammatillisessa yhteistyössä eri oppilaitoksissa peruskoulusta ammattikorkeaan. Opettajan ja rehtorin työssä olen saanut kohdata paljon erilaisia lapsia ja vanhempia. Lisäksi elämänoppia on tullut läheisesti seuraten omia lapsia ja lapsenlapsia, heidän kasvuaan seuraten ja puiden.
Kokemusten tueksi ja ymmärtämiseksi olen opiskellut kehon ja mielen liikkeitä: Kinesiologiayhdistyksen eri kursseilla mm. aivojumppaa, kouluikäisten sensorista integraatiota erityisopettajille-kurssilla, liikuntaleikkikoulu-ohjaajaksi, Shindo meridiaanirentoutusta jo yli 20 vuotta opiskellen ja ohjaten, parantavia liikkeitä aikuisille-kurssilla, NLP Master-kurssilla, logoterapiaa ja työnohjausta. Lisäksi olen saanut ohjausta faskiaterapian näkökulmaan PekkaPolku neuvoista.
Kirjallisuutta on paljon, seuraavat nyt päällimmäisinä:
Parantavat liikkeet, Harald Blomberg
Aivovoimaa – näin vahvistat aivojasi liikkumalla, Anders Hansen
Tunteita päästä varpaisin -kehotietoisuus lapsen ja aikuisen tunnetaitojen tukena, Heli Mäkelä & Tiia Trogen
Suomen Kuratomi Jomon-Shindo yhdistyksen opetus, kurssit ja materiaalit